Pikaluistelu on yksi harvinaisimmista jäälajeista Suomessa, ja pikaluistelurata löytyy vain muutamalta paikkakunnalta koko maasta. Tässä artikkelissa käydään läpi, miksi tarjonta on näin rajallinen, missä lajia Suomessa voi harrastaa ja mitä laji vaatii aloittelijalta.
Miksi pikaluistelu on Suomessa niin pieni laji
Pikaluistelu eli speed skating vaatii täysimittaisena versiona 400 metrin pitkän radan, jollaista ei Suomesta juuri löydy. Verrattuna esimerkiksi Alankomaihin, jossa Thialf-areena Heerenveenissä on kansallinen pyhättö, tai Norjaan, jossa Vikingskipet Hamarissa vetää katsojia MM-kisoihin asti, Suomessa lajilla ei ole ollut vastaavaa infrastruktuuria eikä yleisömenestystä.
Suomalainen jääkiekkokulttuuri on vienyt sekä rahoituksen että jäävuorot. Kun kunta rakentaa jäähallin, se mitoitetaan jääkiekkokaukalon mukaan – noin 60 x 30 metriä – eikä pitkän radan vaatimalle soikealle radalle jää tilaa. Tämä ei ole sattumaa vaan suoraa seurausta siitä, että jääkiekko ja yleisöluistelu työllistävät halleja ympäri vuoden, kun taas pikaluistelu tavoittaa murto-osan harrastajista.
Missä Suomessa voi harrastaa pikaluistelua
Käytännössä pikaluistelua harrastetaan Suomessa kahdella tavalla. Ensimmäinen on lyhyt rata eli short track, jota ajetaan tavallisen jääkiekkokaukalon sisällä merkittyä 111 metrin lenkkiä pitkin. Tämä on se muoto, jota useimmat suomalaiset seurat tarjoavat, koska se ei vaadi erillistä rataa vaan sopii mihin tahansa keskikokoiseen kaupungin jäähalliin.
Toinen vaihtoehto on harjoitella oikealla pitkällä radalla, ja niitä on maassa käytännössä yksi tunnettu kohde: Helsingin Oulunkylässä sijaitseva ulkona oleva tekojäärata, jota käytetään talvikaudella pikaluisteluharjoituksiin. Rata on sääriippuvainen ulkorata, ei katettu areena, joten harjoituskausi ja jään laatu vaihtelevat sään mukaan huomattavasti enemmän kuin katetussa hallissa.
Tämä tarkoittaa, että suurimmalle osalle Suomea – Pohjois-Suomi, Itä-Suomi, suuri osa Länsi-Suomea – lajin harrastaminen edellyttää matkustamista pääkaupunkiseudulle tai tyytymistä short trackiin paikallisella jäähallilla, jos sellaista tarjotaan lainkaan.
Short track vai pitkä rata – mikä on ero
Erot eivät ole pelkkää mittakaavaa. Short trackissa luistellaan tiiviissä ryhmässä, kaarteet ovat jyrkkiä ja kontaktit muihin luistelijoihin ovat osa lajia – siksi suojavarusteet ovat huomattavasti kevyempää jääkiekkoa kevyemmät mutta silti pakolliset: kypärä, viiltosuoja-asu, polvi- ja kyynärsuojat.
Pitkällä radalla luistellaan pareittain, kahdella rinnakkaisella radalla, ja laji on enemmän aikaa vastaan kilpailua kuin suoraa vastustajan kanssa kamppailua. Luistimet ovat erilaiset kummassakin lajissa: pitkän radan clap-luistimet mahdollistavat terän irtoamisen kantapäästä, mikä pidentää potkua. Näitä ei löydy tavallisesta urheiluliikkeestä hyllystä, vaan ne tilataan erikoisliikkeiden kautta ja maksavat aloittelijallekin tyypillisesti 300–600 €.
Miten laji eroaa jääkiekkoharrastuksen aloittamisesta
Moni vanhempi olettaa, että pikaluisteluharrastuksen voi aloittaa samalla tavalla kuin jääkiekon: käydään lähimmällä jäähallilla, kysytään seuran junioritoiminnasta ja liitytään ryhmään. Tämä on yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä lajista.
Todellisuudessa lähtökohta on usein tavallinen luistelukoulun kautta hankittu perusluistelutaito, jonka päälle pikaluisteluseura rakentaa oman valmennuksensa. Seuroja on maassa vain kourallinen, ja monella niistä harjoitukset painottuvat pääkaupunkiseudulle tai suurempiin kaupunkeihin. Jos lähin seura on satojen kilometrien päässä, käytännön vaihtoehdoksi jää usein short track -harjoittelu paikallisella jäähallilla, jos sellaista järjestetään.
Turvallisuus jäällä nopeissa lajeissa
Kaatuminen on ylivoimaisesti yleisin loukkaantumisen syy sekä pikaluistelussa että jääkiekossa, ja nopeus kasvattaa riskiä selvästi verrattuna tavalliseen yleisöluisteluun. Aloittelijalle suositellaan kypärää aina, ja monilla seuroilla se on pakollinen kaikissa ikäryhmissä, ei vain lapsille.
Ulkoradalla, kuten Oulunkylän tekojäärata, sääolosuhteet tuovat oman riskinsä: jää voi olla eri kohdissa eri kuntoista tuulen ja auringon vaikutuksesta, toisin kuin katetussa hallissa, jossa jään laatu ja lämpötila pysyvät tasaisempina. Hätätilanteessa – murtuma tai tajuttomuus jäällä – soitetaan aina hätänumeroon 112, eikä jäätä poisteta ennen ensiavun paikalle saapumista, ellei loukkaantunut ole välittömässä vaarassa jäädä muiden luistelijoiden tielle.
Yleisimmät virheet aloittelijoilla
Kolme virhettä toistuu erityisen usein, kun perhe tai aikuinen harrastaja lähtee kokeilemaan lajia ensimmäistä kertaa.
Ensimmäinen on väärät luistimet: tavalliset jääkiekko- tai retkiluistimet eivät sovi pikaluisteluun, koska terä on liian lyhyt ja jäykkä nopeaan kaarteeseen. Toinen on radan sekoittaminen yleisöluisteluvuoroon – ulkojäärata talvella palvelee ensisijaisesti harjoittelevia luistelijoita, ei satunnaista yleisöä, joten aikatauluja ja käyttötarkoitusta kannattaa aina tarkistaa etukäteen. Kolmas virhe on aliarvioida nopeuden vaatimaa taitoa: moni luulee osaavansa luistella hyvin tavallisella jäähallin yleisövuorolla, mutta pikaluistelun tekniikka – matala asento, pitkä potku, kaarteen kallistus – vaatii oman opettelunsa, eikä sitä opi ilman ohjattua harjoittelua.
UKK – yleisimmät kysymykset pikaluistelusta Suomessa
Onko Suomessa yhtään täysimittaista 400 metrin pikaluisteluovaalia?
Suomessa ei ole kansainvälisten kilpailujen tasoista katettua 400 metrin ovaalirataa. Lähimmät tällaiset areenat löytyvät esimerkiksi Alankomaista ja Norjasta, ja suomalaiset huippu-urheilijat harjoittelevat pitkiä ratoja usein ulkomailla.
Voiko pikaluistelua harrastaa ilman omaa seuraa?
Osa jäähalleista järjestää satunnaisia short track -vuoroja tai avoimia harjoituksia, mutta säännöllinen tekninen valmennus edellyttää yleensä liittymistä paikalliseen seuraan, joita on maassa vain muutamia.
Sopiiko pikaluistelu lapselle, joka on juuri oppinut luistelemaan?
Perusluistelutaidon, joka opitaan tavallisesti luistelukoulussa, tulee olla hallussa ennen pikaluisteluharjoituksia. Monet seurat ottavat aloittelijoita vasta siinä vaiheessa, kun lapsi osaa luistella itsevarmasti ilman kaatumista suorilla ja loivissa kaarteissa.
Yhteenveto
Pikaluistelu pysyy Suomessa nurkkalajina, koska infrastruktuuri on rakennettu jääkiekon ja yleisöluistelun ehdoilla, ei pitkän radan vaatimusten mukaan. Se ei tarkoita, ettei lajia voisi harrastaa – Helsingin seudulla ja short trackin kautta se on mahdollista – mutta harrastajan kannattaa varautua matkustamaan, hankkimaan erikoisvarusteet ja etsimään tietoa suoraan harvoista seuroista sen sijaan, että olettaisi lähimmän jäähallin tarjoavan valmiin reitin lajiin. Kun oikea seura ja harjoituspaikka löytyvät, laji palkitsee nopeudella ja tekniikalla, joita ei tavallisella yleisöluisteluvuorolla koskaan pääse kokeilemaan.