Mistä luonnonjään ja hallijään erot syntyvät
Hallijää on rakennettu. Betonilaatan sisällä kiertää jäähdytysliuos, ja jääkerros on tyypillisesti vain 3-5 senttiä paksu. Se jäädytetään ohuina kerroksina, maalataan valkoiseksi ja pinta uusitaan jäänhoitokoneella 1-2 tunnin välein. Lopputulos on tasainen, ennustettava ja samanlainen joka kerta.
Luonnonjää syntyy sään armoilla. Järven teräsjää muodostuu hitaasti tyynellä pakkasella, ja se voi olla lasinkirkas ja erittäin liukas. Lumen päälle sataneesta vedestä tai sohjosta jäätyvä kohvajää on taas valkoista, haurasta ja epätasaista. Saman järven jää voi vaihdella yhden kilometrin matkalla useita kertoja.
Näiden väliin jäävät kuntien ulkokentät. Ne jäädytetään ruiskuttamalla vettä pakkasella, mutta niitä ei jäähdytetä koneellisesti. Laatu riippuu siis pakkasesta ja siitä, kuinka usein kenttä on ehditty kastella ja harjata. Kunnossapidosta ja aukioloista kerrotaan tarkemmin artikkelissa ulkojäärata talvella.
Lämpötila, kovuus ja pito luistimen alla
Hallissa jään lämpötilaa säädetään lajin mukaan. Jääkiekossa pinta pidetään kylmempänä ja kovempana, noin -5 °C… -7 °C, jotta kiekko liukuu ja jää kestää nopeat jarrutukset. Taitoluistelussa jää on hieman pehmeämpää, noin -3 °C… -4 °C, koska hypyistä alastulo vaatii jäältä jonkin verran joustoa ja terän on purtava pintaan. Lajien välisistä eroista lisää artikkelissa jään laatu ja lämpötila hallissa.
Ulkona kukaan ei säädä mitään. Kovassa, yli -20 asteen pakkasessa jää muuttuu niin kovaksi ja kuivaksi, että liuku heikkenee ja terä tuntuu ”kitkaiselta”. Nollan tuntumassa pinta taas pehmenee ja vettyy, jolloin luistin uppoaa ja jalat väsyvät nopeasti. Paras ulkojää löytyy usein -5 ja -12 asteen välillä tyynenä päivänä.
Yleinen myytti on, että luonnonjää olisi aina nopeampaa kuin hallijää. Tyynellä pakkasella jäätynyt teräsjää voi tosiaan olla poikkeuksellisen liukas, mutta tuuli, lumi, halkeamat ja kohva tekevät tavallisesta järvi- tai kenttäjäästä useimmiten hitaampaa ja raskaampaa. Hallin pinta on joka vuorolla tasalaatuinen, ja siksi Liigan kaltaiset sarjat pelataan aina sisällä.
Pinta ja epätasaisuudet – missä kaatuminen yleensä tapahtuu
Hallissa vaarat ovat tuttuja: muut luistelijat, kaukalon reunat ja vuoron loppua kohti kertyvä lumi. Jäänhoitokoneen ajo tasoittaa urat, joten kaatuminen johtuu useimmiten omasta horjahduksesta tai törmäyksestä.
Luonnonjäällä tilanne on toinen. Railo, lumen alle jäänyt oksa tai pakkashalkeama pysäyttää terän yllättäen, ja kaatuminen tapahtuu suoraan eteenpäin vauhdista. Ulkojäällä luistelevan perheen kannattaa katsoa reitti ensin kävellen tai hitaasti luistellen ja pitää lasten kypärät päässä samalla tavalla kuin hallissa. Monet jäähallit vaativat kypärän alle 12-vuotiailta, ja sama logiikka pätee ulkona vielä painavammin, koska jää on epätasaisempaa.
Varusteet ja teroitus eri jäille
Tavallinen kiekko- tai taitoluistin toimii sekä hallissa että ulkokentällä. Ero näkyy teroituksessa. Hallissa kiekkoilija käyttää tyypillisesti syvempää hiontaa, joka antaa pitoa käännöksiin. Kovalla ulkojäällä sama hionta voi tuntua hyvältä, mutta karheassa jäässä terä tylsyy huomattavasti nopeammin. Hiekka ja roskat ulkokentällä voivat pilata tuoreen teroituksen yhdellä illalla. Teroituksen tiheydestä ja hinnoista lisää artikkelissa luistinten teroitus hallilla.
Pitkille järvimatkoille käytetään retkiluistimia, joiden pitkä terä (noin 50 cm) kiinnitetään hiihtomonoon. Ne liukuvat epätasaisella jäällä paremmin kuin lyhyt kiekkoluistin. Kuopion Finland Ice Marathon on Suomen tunnetuin retkiluistelutapahtuma. Hallissa retkiluistimet eivät kuulu yleisöluisteluun, ja monet hallit kieltävät niiden käytön muiden luistelijoiden turvallisuuden takia.
Retkiluistelijan turvavarusteet ovat ehdoton vaatimus:
– naskalit kaulalla tai rintaremmissä
– jääsauva, jolla jään kantavuutta koputellaan edetessä
– heittoköysi
– vaihtovaatteet vesitiiviissä pussissa reppuun
– kännykkä vesitiiviissä suojassa hätänumeroon 112 soittamista varten
Yleisimmät virheet luonnonjäällä ja hallissa
Ensimmäinen virhe on luottaa siihen, että jää kantaa, koska joku muu on jo luistellut sillä. Kävelyyn tarvitaan vähintään 5 senttiä teräsjäätä, ja kohvajää on selvästi heikompaa kuin samanpaksuinen teräsjää. Virtapaikoissa, laitureiden ja kaislikoiden läheisyydessä sekä joen suualueilla jää on usein ohuempaa kuin muualla. Kunnan valvomat ja merkityt luistelureitit ovat turvallinen valinta. Merkitsemättömälle järvenjäälle ei mennä yksin.
Toinen virhe on lähteä ulos hallissa teroitetuilla, juuri hiotuilla luistimilla hiekoitetun kentän reunaan. Terän särmä menee yhdessä illassa, ja seuraavan päivän harjoitus hallissa on täynnä lipsahduksia.
Kolmas virhe koskee perheitä: lapsi, joka on oppinut luistelemaan luistelukoulussa tasaisella hallijäällä, ei välttämättä selviä epätasaisella kentällä. Kaatumis- ja jäältänousutaidot kannattaa käydä läpi ennen ulkoilua. Murtuman tai pään vamman sattuessa soitetaan heti 112.
Milloin valita luonnonjää, milloin halli
Halli on oikea valinta, kun tavoitteena on harjoittelu. Jääkiekon harjoitusvuoro, taitoluistelukoulu tai luistelukoulun ensimmäiset kerrat hyötyvät ennustettavasta pinnasta. Yleisöluisteluvuoro maksaa aikuiselle tyypillisesti 5-10 €, ja luistimet saa monista halleista vuokralle 5-15 €:lla. Hallijäätä on Suomessa yleensä elokuusta toukokuuhun.
Luonnonjää palkitsee elämyksellä. Kun järvi jäätyy tyynellä pakkasella ennen ensimmäistä lunta, kymmenien kilometrien retki mustalla teräsjäällä on kokemus, jota mikään halli ei tarjoa. Ulkokentät taas sopivat spontaaniin pihakiekkoon tai lapsen kanssa luisteluun ilman vuoroaikoja ja maksuja. Kausi on lyhyt ja epävarma: Etelä-Suomessa käyttökelpoinen ulkojää on joinain talvina kestänyt vain muutaman viikon, kun Pohjois-Suomessa kentät voivat olla auki joulukuusta maaliskuuhun.
Poikkeuksiakin on. Tekojäärata, kuten Helsingin Oulunkylän pikaluisteluun käytetty rata, on ulkona mutta koneellisesti jäädytetty. Se tarjoaa hallimaisen tasaisen pinnan, mutta tuuli ja sää vaikuttavat silti luisteluun.
UKK
Onko luonnonjäällä luistelu vaikeampaa kuin hallissa?
Useimmiten kyllä. Epätasaisuudet, tuuli ja vaihteleva kovuus vaativat parempaa tasapainoa ja voimaa. Tasainen teräsjää voi tuntua helpolta, mutta sekin muuttuu nopeasti lumisateen jälkeen.
Tarvitaanko ulkojäälle eri luistimet kuin halliin?
Tavalliset kiekko- ja taitoluistimet toimivat ulkokentillä, mutta ne tylsyvät nopeammin. Pitkille järviretkille kannattaa hankkia retkiluistimet ja aina myös naskalit.
Kuinka paksun jään päällä voi luistella turvallisesti?
Teräsjäätä tarvitaan yhden ihmisen kävelyyn vähintään 5 senttiä. Kohvajää on heikompaa, ja virtapaikoissa jää voi olla ohutta kovallakin pakkasella. Kunnan valvomat reitit ja kentät ovat turvallisin vaihtoehto.
Kumpi jää sopii sinulle
Hallijää on tasalaatuinen, säädetty ja turvallinen ympäristö harjoitteluun, luistelukouluun ja otteluihin. Luonnonjää tarjoaa vapautta ja maisemia, mutta vaatii jään tuntemista, oikeat varusteet ja varovaisuutta. Moni suomalainen luistelija käyttää molempia: tekniikka hiotaan hallissa ja talven parhaat päivät vietetään järvellä. Valitse paikka sään ja tavoitteen mukaan, pidä kypärä lapsen päässä kummassakin, ja tarkista ulkojään kunto aina ennen kuin astut sille.