Kypärän käyttö yleisöluistelussa eri ikäryhmissä

Kypärän käyttö yleisöluistelussa eri ikäryhmissä

Kypärän käyttö yleisöluistelussa herättää joka syksy samat kysymykset: tarvitseeko kouluikäinen vielä kypärää, riittääkö pyöräilykypärä ja kannattaako aikuisenkin laittaa sellainen päähän? Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä kypärästä kannattaa tietää eri ikäryhmissä taaperoista eläkeläisiin, millaisia sääntöjä jäähalleilla tyypillisesti on ja miten sopiva kypärä valitaan. Kun asiat ovat selvillä, eteisessä riidellään vähemmän ja jäällä sattuu vähemmän päävammoja.

Luistelu on monelle suomalaislapselle ensimmäinen urheilulaji, ja ensimmäiset kierrokset tehdään usein kunnan jäähallin yleisöluisteluvuorolla. Juuri silloin kaatumisia tulee eniten.

Miksi pää osuu jäähän useammin kuin luulisi

Yleisöluistelussa vauhti on yleensä maltillista, mutta jää on kova kuin betoni. Kun luistin lipsahtaa eteenpäin, luistelija kaatuu taaksepäin ja takaraivo osuu jäähän ensimmäisenä. Aloittelija ei ehdi ottaa käsillä vastaan.

Yleinen myytti kuuluu näin: ”hitaassa luistelussa ei voi sattua mitään.” Iskun voimakkuuteen vaikuttaa kuitenkin enemmän putoamiskorkeus kuin vauhti. Aikuisen pää putoaa jäähän noin 1,5-1,8 metrin korkeudelta, vaikka luistelija olisi seisonut lähes paikallaan.

Toinen riski tulee muista luistelijoista. Lauantain ruuhkavuorolla jäällä voi olla satoja ihmisiä, ja vauhdikkaat nuoret pujottelevat hitaiden ohi. Kaukalon laita suojaa, mutta äkkinäisessä liikkeessä siihen voi myös iskeytyä. Siksi hallit ohjaavat luistelemaan samaan suuntaan, ja yleisöluistelun säännöt ja turvallinen kierto kannattaa käydä lasten kanssa läpi ennen jäälle menoa.

Kypärän käyttö yleisöluistelussa ikäryhmittäin

Alle kouluikäiset (2-6 vuotta). Kypärä on tässä ikäryhmässä ehdoton. Pieni lapsi kaatuu kymmeniä kertoja tunnissa, ja pää on suhteessa kehoon painava. Ristikko tai visiiri ei ole yleisöluistelussa pakollinen, mutta pienimmillä se säästää hampaita ja leukaa, koska ne kaatuvat usein myös eteenpäin suoraan kasvoilleen.

Kouluikäiset (7-12 vuotta). Monet jäähallit vaativat kypärän alle 12-vuotiailta, ja kunnat suosittelevat sitä kaikille lapsille. Tässä iässä vauhti kasvaa ja mukaan tulevat hippaleikit ja kilpaluistelu kavereiden kanssa. Törmäykset yleistyvät, vaikka kaatumisia tulee vähemmän kuin pienillä.

Nuoret (13-17 vuotta). Ikäraja ei enää koske heitä, ja kypärä jää usein kotiin. Samalla vauhdit ovat yleisöluistelijoista suurimpia. Kevyt ja tyylikäs malli, jonka nuori kehtaa pitää, on parempi kuin turvallisin malli, joka jää kassiin.

Aikuiset. Aikuisilta kypärää ei yleensä vaadita, mutta sitä suositellaan aloittelijoille ja lajiin pitkän tauon jälkeen palaaville. Entinen juniorikiekkoilija, joka palaa jäälle 20 vuoden tauon jälkeen, luottaa usein liikaa vanhoihin taitoihinsa. Jalat eivät muista yhtä paljon kuin pää luulee.

Ikääntyneet (65+). Tässä ryhmässä kypärää kannattaa harkita vakavimmin. Luut ovat hauraampia, ja verenohennuslääkkeet lisäävät kallonsisäisen verenvuodon riskiä pienenkin iskun jälkeen. Kypärän lisäksi kannattaa käyttää rannesuojia, sillä ranne murtuu helposti, kun kaatumista yrittää ottaa vastaan kädellä.

Vakiosuosituksiin on poikkeuksia. Luistelukoulut vaativat kypärän yleensä kaikilta osallistujilta iästä riippumatta, myös aikuisten ryhmissä. Ulkojäillä tilanne on toinen, koska kunnan ulkokentällä ei ole valvojaa, joka tarkistaisi varusteet. Vastuu on silloin kokonaan vanhemmalla.

Millainen kypärä sopii jäälle

Paras vaihtoehto on jääkiekkokypärä, joka täyttää standardin EN ISO 10256 ja jossa on CE-merkintä. Se suojaa takaraivon ja ohimot, eli juuri ne kohdat, jotka osuvat jäähän taaksepäin kaatuessa. Bauerin, CCM:n ja Warriorin junioreille tarkoitetut perusmallit maksavat urheiluliikkeissä tyypillisesti 40-120 €.

Pyöräilykypärä (EN 1078) kelpaa monessa hallissa, ja se on parempi kuin ei mitään. Pyöräilykypärä on kuitenkin suunniteltu ensisijaisesti eteenpäin suuntautuviin iskuihin, ja sen takaosa jää usein matalaksi. Laskettelukypärä (EN 1077) suojaa takaraivoa paremmin, mutta se on hallissa lämmin ja raskas.

Sovittaminen ratkaisee yhtä paljon kuin malli. Ammattilainen tekee sovituksen näin:

1. Päänympärys mitataan kulmakarvojen ja korvien yläpuolelta.
2. Kypärä asetetaan suoraan niin, että etureuna jää noin kahden sormen leveyden päähän kulmakarvoista.
3. Leukahihna kiristetään niin, että sen alle mahtuu yksi sormi.
4. Lapsi ravistaa päätään: kypärä ei saa liikkua päähän nähden.
5. Alle laitetaan korkeintaan ohut pipo tai buffi, ei paksua villapipoa.

Käytetyn kypärän kohdalla kannattaa olla tarkka. Kuoren halkeamat, kovettunut pehmuste ja puuttuvat ruuvit ovat merkkejä siitä, että kypärä on käyttöikänsä lopussa. Kovan iskun jälkeen valmistajat suosittelevat kypärän vaihtamista, vaikka ulospäin ei näkyisi mitään.

Yleisimmät virheet kypärän kanssa

Ensimmäinen virhe on ostaa kypärä kasvuvaraa ajatellen. Kaksi kokoa liian iso kypärä valuu otsalle ja kääntyy kaatuessa niin, että takaraivo jää paljaaksi. Luistimissa kasvuvara voi olla perusteltua, kypärässä ei koskaan.

Toinen virhe on leukahihnan jättäminen auki. Hallin pukuhuoneessa näkee joka viikko lapsia, joiden kypärä heiluu hihnat roikkuen. Ilman kiinnitystä kypärä irtoaa usein jo ennen kuin pää osuu jäähän.

Kolmas virhe on paksu pipo kypärän alla. Kylmässä hallissa vanhempi haluaa pitää lapsen lämpimänä, mutta pipo nostaa kypärän liian korkealle. Ohut kypärämyssy ajaa saman asian ja pitää kypärän paikallaan.

Kun kaatuminen sattuu

Kaatumisen ja jäältä nousemisen tekniikka opetetaan luistelukoulussa jo ensimmäisillä kerroilla: polvien kautta konttausasentoon ja siitä yksi jalka kerrallaan ylös. Jos mietit, onko lapsi valmis ryhmään, katso artikkeli luistelukoulun aloitusiästä. Lapsi, joka osaa kaatua hallitusti, lyö päätään selvästi harvemmin.

Jos pää on osunut jäähän kovaa, luistelu lopetetaan siltä päivältä. Päänsärky, pahoinvointi, sekavuus tai näköhäiriöt ovat merkkejä aivotärähdyksestä, ja ne vaativat lääkärin arvion. Jos luistelija on tajuton tai epäillään murtumaa tai niskavammaa, häntä ei liikuteta. Soita heti hätänumeroon 112 ja hälytä paikalle hallin henkilökunta.

UKK

Vaativatko kaikki jäähallit kypärän lapsilta?
Eivät kaikki, mutta monet jäähallit vaativat kypärän alle 12-vuotiailta, ja kunnat suosittelevat sitä kaikille lapsille jäällä. Säännöt vaihtelevat paikkakunnittain, joten tarkista oman hallin käytäntö ennen ensimmäistä käyntiä.

Käykö pyöräilykypärä yleisöluisteluun?
Useimmissa halleissa pyöräilykypärä hyväksytään. Se ei kuitenkaan suojaa takaraivoa yhtä hyvin kuin jääkiekkokypärä, joten säännöllisesti luistelevalle lapselle kannattaa hankkia oma jääkiekkokypärä hintaan 40-120 €.

Tarvitseeko aikuisen käyttää kypärää yleisöluistelussa?
Pakollista se ei yleensä ole. Kypärää suositellaan kuitenkin aloittelijoille, pitkän tauon jälkeen palaaville ja ikääntyneille, joilla kaatuminen voi johtaa vakavampaan vammaan.

Kypärä mukaan joka vuorolle

Kypärän tarve ei lopu 12 vuoden iässä. Riski vain muuttuu: pienillä se johtuu jatkuvista kaatumisista, nuorilla vauhdista ja ikääntyneillä haurastuneista luista. Hyvin istuva jääkiekkokypärä kiinnitettynä hihnalla on halvempi kuin yksikin päivystyskäynti. Ennen seuraavaa käyntiä kannattaa tarkistaa myös yleisöluisteluvuorojen ajat ja hinnat. Rauhallisemmilla arkivuoroilla aloittelijan on turvallisinta harjoitella.

Nämä suositukset koskevat jääurheilua. Laskettelun kypäräkäytännöt kuuluvat laskettelukeskusten vertailuihin, ja keilahallit, biljardisalit, kuntosalit ja ratsastuskoulut vertaillaan omina kokonaisuuksinaan. Jäähallissa painopiste on yleisöluistelussa, jääkiekossa, taitoluistelussa, curlingissa ja luistelukouluissa, ja kaikissa niissä kypärä kuuluu varusteisiin.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista