Harrastejääkiekko on Suomessa yksi suosituimmista tavoista pitää aikuisena kuntoa yllä ja tavata uusia ihmisiä – tämä artikkeli kertoo, mistä löytyy sopiva vuoro ja miten peliporukkaan pääsee mukaan.
Moni aikuinen on pelannut kiekkoa lapsena tai nuorena, jättänyt lajin sitten vuosikymmeniksi sivuun ja miettii nyt paluuta jäälle. Toinen tyypillinen tilanne on täysin aloittelija, joka on nähnyt Liigan pelejä televisiosta ja innostunut kokeilemaan. Molemmille löytyy oma reittinsä suomalaisesta jäähallista, kunhan tietää mistä etsiä ja mihin varautua.
Mistä harrastejääkiekon vuoroja löytyy
Suurin osa aikuisten harrastejääkiekosta pyörii kaupungin jäähallien ilta- ja viikonloppuvuorojen ympärillä. Kaupungin liikuntatoimi jakaa jäähallin vuoroista osan seuroille, osan avoimeen käyttöön ja osan yleisöluistelulle – harrastekiekko sijoittuu yleensä myöhäisiin iltavuoroihin kello 21–23, koska junioreiden ja edustusjoukkueiden vuorot vievät parhaat ajat.
Kolme tapaa löytää peliporukka toimivat käytännössä hyvin. Ensimmäinen on kaupungin oma harrasteliiga, joita järjestetään esimerkiksi Helsingissä, Tampereella ja Oulussa – näihin ilmoittaudutaan joukkueena tai yksittäispelaajana, jolloin järjestäjä jakaa vapaat pelaajat joukkueisiin. Toinen on Facebook-ryhmät ja WhatsApp-porukat, joissa etsitään täydennyspelaajia kausittain tai jopa yksittäisiin peli-iltoihin. Kolmas on suoraan jäähallin kautta kysyminen – moni jäähalli pitää kirjaa aktiivisista harrastejoukkueista ja osaa ohjata oikeaan porukkaan.
Kannattaa huomata, että vuorojen saatavuus vaihtelee rajusti paikkakunnan mukaan. Isossa kaupungissa kuten Tampereella harrastekiekkoa pelataan useassa hallissa viikoittain, kun taas pienemmällä paikkakunnalla saattaa olla vain yksi kiinteä vuoro viikossa. Seuran vuorojaot jäähallissa määräytyvät usein kausittain etukäteen, joten uuden harrasteporukan on välillä vaikea saada kiinteää vakiovuoroa – moni aloittaakin lainaamalla toisen ryhmän ylimääräisiä kertoja.
Mitä harrastevuoro maksaa
Hintahaitari on Suomessa yllättävän laaja. Yksittäinen harrastekiekkovuoro maksaa tyypillisesti 8–20 euroa kerralta, kun kustannus jaetaan koko porukan kesken – tässä on mukana jään vuokra, joka on hallille itselleen usein 100–300 euroa tunnilta riippuen hallin koosta ja sijainnista.
Isoissa areenoissa kuten Nokia Areenalla Tampereella tuntihinnat ovat korkeampia kuin pienen paikkakunnan yhden kaukalon hallissa – tämä ei kuitenkaan tarkoita, että harrastekiekkoa pelattaisiin näissä isoissa areenoissa. Käytännössä aikuisten harrastevuorot ajoittuvat lähes aina keskikokoisiin kaupungin halleihin tai junioreiden käyttämiin harjoitushalleihin, joissa ei ole katsomoita ja tuntihinta on maltillisempi. Moni porukka maksaa kauden etukäteen, mikä tuo pientä alennusta yksittäishintaan verrattuna.
Varusteet – mitä tarvitset ja mitä voit vuokrata
Aloittelijan ei kannata heti ostaa täyttä varustesarjaa. Moni jäähalli vuokraa luistimet 5–15 euron hintaan kerralta, ja tämä on järkevä tapa kokeilla lajia ennen isompaa investointia.
Kun into osoittautuu pysyväksi, oma varustus kannattaa hankkia vaiheittain. Peruskypärä ristikolla ja leukasuojineen on ehdoton minimi – ilman sitä moni halli ei edes päästä jäälle harrastevuorolle, koska pahin loukkaantumisten aiheuttaja jääkiekossa on kaatuminen ja törmäys, ei vastustajan mailasta saatu isku. Täysi aikuisten harrastevarustus (luistimet, kypärä, olkasuojat, kyynärpääsuojat, hanskat, säärisuojat, maila) maksuu käytettynä 300–500 euroa ja uutena 500–800 euroa. Moni kokenut pelaaja ostaa ensin käytetyt suojavarusteet ja panostaa rahat mieluummin omiin luistimiin, koska luistimen sovitus vaikuttaa eniten pelaamisen mukavuuteen.
Luistimien kunnossapito unohtuu usein aloittelijalta kokonaan. Luistinten teroitus kannattaa tehdä säännöllisesti – tylsä terä lisää kaatumisriskiä ja tekee luistelusta raskaampaa kuin sen tarvitsisi olla.
Yleisimmät virheet aloittavalla harrastepelaajalla
Kolme virhettä toistuu vuodesta toiseen uusien harrastepelaajien keskuudessa.
Ensimmäinen on liian kevyt varustus turvallisuuden kustannuksella – moni aikuinen ajattelee, ettei kypärää tai suojia enää tarvita, koska ”ei tässä kukaan pelaa täysillä”. Todellisuudessa suurin osa harrastekiekon loukkaantumisista syntyy juuri kaatumisista ja kaukalon laitaan törmäämisestä, ei toisen pelaajan kontaktista. Toinen virhe on liian kova vauhti heti ensimmäisillä kerroilla – luistelutaidon palauttaminen vie muutaman kerran, ja moni loukkaantuu yrittäessään pelata heti samalla tasolla kuin junnuvuosina. Kolmas virhe on vuoron varaamisen viivyttely: suositut harrastevuorot täyttyvät kausittain nopeasti, ja moni jää ilman paikkaa, koska ilmoittautuu vasta kauden alettua.
Entä jos et halua sitoutua kiinteään joukkueeseen
Kaikki eivät halua viikoittaista vakiovuoroa. Monissa kaupungeissa järjestetään myös avoimia ”walk-in”-kiekkovuoroja, joihin voi tulla milloin huvittaa ilman ennakkoilmoittautumista – näitä löytyy erityisesti isommista kaupungeista kuten Helsingistä ja Turusta. Näissä tasoerot voivat olla suuria, joten aloittelijan kannattaa kysyä etukäteen, minkä tasoista peliä vuorolla yleensä pelataan.
Toinen vaihtoehto on yhdistää harrastekiekko yleisöluisteluun – moni aloittaa rohkaisemalla luistelutaitoaan ensin tavallisella yleisöluisteluvuorolla ja siirtyy vasta sen jälkeen kiekkovuorolle mukaan. Tämä on erityisen järkevä reitti sellaiselle, joka ei ole luistellut vuosikymmeneen.
Yleinen myytti: harrastekiekko on vain entisille junioripelaajille
Moni luulee, ettei harrastekiekkoon kannata lähteä ilman lapsuuden junioritaustaa. Tämä ei pidä paikkaansa. Suomessa on paljon aikuisten aloittelijaryhmiä, joissa opetellaan luistelun ja kiekonkäsittelyn perusteet nollasta – näissä ryhmissä ei odoteta minkäänlaista aiempaa kokemusta, ja tahti on huomattavasti rauhallisempi kuin junioreiden tai entisten pelaajien vakiovuoroilla. Kannattaa vain olla rehellinen omasta tasostaan ilmoittautuessa, jotta pääsee heti oikean tasoiseen ryhmään.
Usein kysytyt kysymykset
Tarvitseeko harrastejääkiekkoon kuulua seuraan?
Ei välttämättä. Monet harrastevuorot toimivat vapaamuotoisina porukoina ilman virallista seurajäsenyyttä, mutta osa kaupunkien harrasteliigoista edellyttää ilmoittautumista järjestäjän kautta ja pientä kausimaksua.
Onko kypärä pakollinen aikuisten harrastekiekossa?
Moni halli ja porukka suosittelee kypärää vahvasti, ja SJL:n virallisissa säännöissä täysi varustus on pakollinen. Vapaamuotoisilla harrastevuoroilla käytäntö vaihtelee, mutta kaatumisriskin vuoksi kypärän käyttö kannattaa aina.
Kuinka usein harrastejoukkueet pelaavat?
Tyypillinen vakioporukka pelaa kerran viikossa ympäri jääkauden, joka Suomessa kestää elokuusta toukokuuhun. Osa porukoista jatkaa myös kesällä, jos paikkakunnalla on ympärivuotinen jäähalli tarjolla.
Yhteenveto
Harrastejääkiekkoon pääsee mukaan helpoimmin kysymällä suoraan oman paikkakunnan jäähallilta aktiivisista porukoista tai etsimällä sosiaalisesta mediasta täydennyspelaajaa etsiviä ryhmiä. Varusteet kannattaa hankkia vaiheittain vuokraamalla aluksi, ja turvallisuudesta ei kannata tinkiä pelkän mukavuuden vuoksi. Kun sopiva vuoro ja porukka löytyvät, harrastekiekko on yksi luontevimmista tavoista pitää suomalaista jääkiekkokulttuuria yllä myös aikuisiällä.