
Muodostelmaluistelujoukkueen valmentaja tai seuran vuorovastaava huomaa usein vasta kauden suunnittelussa, että muodostelmaluistelun tilantarve on aivan eri luokkaa kuin yksinluistelussa tai juniorkiekossa. Kun jäällä liikkuu yhtä aikaa 16-20 luistelijaa, joiden pitää rakentaa ympyröitä, rivejä ja läpimenoja täydellä vauhdilla, jääpinta, kaukalon mitat ja pukuhuonejärjestelyt ratkaisevat, voiko joukkue harjoitella kilpailutasolla. Tämä artikkeli käy läpi, mitä hallilta oikeasti vaaditaan ja miten vuorot kannattaa suunnitella.
Miksi muodostelmaluistelu vaatii koko kaukalon
Muodostelmaluistelussa koko joukkue luistelee yhtenä kokonaisuutena. Ohjelman elementit, kuten blokki, ympyrä, mylly, rivi ja läpimeno, on suunniteltu käyttämään jääpintaa päädystä päätyyn. Esimerkiksi myllyssä uloimmat luistelijat kulkevat huomattavasti suurempaa kehää kuin keskimmäiset, ja ulkokehälle tarvitaan tilaa vauhdin säilyttämiseen.
Suomessa tavallinen kaukalo on kooltaan 60 x 30 metriä, ja kansainvälisissä ISU-kilpailuissa suositeltu jääpinta on samaa kokoa. Vanhemmissa ja pienemmissä paikallishalleissa kaukalo voi olla kapeampi, jolloin ohjelman mittasuhteet muuttuvat. Joukkue, joka harjoittelee viikot kapeammalla jäällä ja kilpailee täysikokoisella, joutuu sopeutumaan kisapaikalla. Välimatkat venyvät, ja ajoitus rivissä hajoaa helposti.
Puolikas kaukalo ei riitä kilpailevalle joukkueelle juuri missään vaiheessa kautta. Yksittäisiä elementtejä voi hioa pienemmällä alueella, mutta ohjelman läpimenot vaativat koko jään.
Myytti: pienet joukkueet pärjäävät pienellä jäällä
Yleinen ajatus seuroissa on, että nuorimmat muodostelmaluistelijat, esimerkiksi 8-11-vuotiaiden ryhmät, voivat harjoitella jakamalla jään toisen ryhmän kanssa. Tämä pitää paikkansa vain osittain. Alkeisvaiheessa, kun opetellaan käsiotteita, perusrivejä ja luistelua samassa tahdissa, puolikas jää toimii hyvin.
Heti kun joukkue alkaa harjoitella kilpailuohjelmaa, tilantarve on käytännössä sama kuin aikuisilla. Lapset luistelevat hitaammin, mutta joukkueen leveys ja elementtien muoto ovat samat. Lisäksi jaetulla jäällä väistely kasvattaa törmäysriskiä, koska muodostelmassa luistelijat katsovat toisiaan ja valmentajaa, eivät ympäristöä.
Muodostelmaluistelun tilantarve kaukalon ulkopuolella
Jääpinta on vain osa kokonaisuutta. Kokenut valmentaja katsoo hallia valitessaan ensin pukuhuoneita, koska 16-20 luistelijaa varusteineen ei mahdu tavalliseen kiekkojoukkueen pukuhuoneeseen ilman ahtautta. Moni joukkue käyttää kahta vierekkäistä pukuhuonetta, ja tämä kannattaa sopia hallin kanssa jo vuorovarauksen yhteydessä. Pukuhuoneiden varustelutasossa on halleittain suuria eroja, joita on käsitelty tarkemmin artikkelissa pukuhuoneet ja suihkut hallissa.
Toinen usein unohtuva asia on oheisharjoittelutila. Muodostelmaluistelussa ohjelmaa harjoitellaan paljon myös kuivalla maalla: kävellään kuviot läpi, harjoitellaan nostoja ja koreografiaa. Tähän tarvitaan vähintään 100-150 neliön tila, mieluiten peileillä ja äänentoistolla. Isoissa areenoissa, kuten Nokia Areenassa Tampereella tai Nordisissa Helsingissä, tällaisia tiloja voi löytyä, mutta harjoitusvuorot sijoittuvat yleensä kaupungin pienempiin harjoitushalleihin, joissa oheistila voi olla pelkkä käytävä.
Äänentoisto on kolmas kriittinen tekijä. Musiikin pitää kuulua tasaisesti koko jäällä, koska joukkue tekee liikkeet tahdissa. Hallin oma kuulutusjärjestelmä on usein suunniteltu kiekko-otteluiden kuulutuksiin, ei musiikkiin, ja kauimmaisessa päädyssä rytmi voi kuulua viiveellä.
Jäävuorojen määrä ja hinta
Kilpailevat junioritason ja aikuisten joukkueet harjoittelevat jäällä tyypillisesti 3-5 kertaa viikossa, ja vuoron pituus on 60-90 minuuttia. Harrastetason joukkueille riittää usein 1-2 vuoroa viikossa. Koko jään tuntihinta vaihtelee Suomessa karkeasti 100-300 € välillä riippuen kunnasta, kellonajasta ja siitä, onko kyseessä kunnallinen vai yksityinen halli.
Kun 18 luistelijaa jakaa 200 € tuntihinnan, yhden luistelijan osuus on noin 11 € tunnilta. Neljällä vuorolla viikossa ja 30 harjoitusviikon kaudella pelkät jääkulut voivat nousta 1 300-1 500 euroon luistelijaa kohden. Lisäksi tulevat valmennusmaksut, kilpailupuvut ja matkat.
Vuorojen saaminen on usein hintaa suurempi ongelma. Suomessa jääkiekko on kansallislaji, ja yli 70 000 rekisteröityä nuorta pelaajaa tarvitsee omat vuoronsa samoista halleista. Kunnalliset hallit jakavat vuorot seuroille tietyin perustein, ja muodostelmaluistelu kilpailee samasta ajasta juniorkiekon ja yksinluistelun kanssa. Prosessia on avattu artikkelissa seuran vuorojaot jäähallissa.
Kilpailujen järjestäminen omassa hallissa
Suomi on yksi muodostelmaluistelun johtavista maista, ja suomalaiset joukkueet, kuten Marigold IceUnity, ovat voittaneet useita maailmanmestaruuksia. Kansallisten kilpailujen järjestäminen on siksi monelle seuralle tuttua, mutta hallin pitää täyttää muutama vaatimus.
Hallin pitää täyttää ainakin nämä:
– täysikokoinen jääpinta, mieluiten 60 x 30 metriä
– tuomaripaikka korotettuna kaukalon pitkällä sivulla
– riittävästi pukuhuoneita, kun samana päivänä luistelee 10-20 joukkuetta
– lämmittelytila jään ulkopuolella jokaiselle joukkueelle
– katsomo, josta kuviot näkyvät ylhäältäpäin
Joukkueiden määrä tekee muodostelmaluistelun kilpailusta logistisesti raskaamman kuin yksinluistelukilpailun. Kun yksi joukkue tuo paikalle yli 20 henkeä valmentajineen, jo kymmenen joukkueen kisa tarkoittaa yli 200 urheilijaa. Tarkemmat vaatimukset löytyvät artikkelista taitoluistelukilpailun tilavaatimukset.
Yleisimmät virheet hallin ja vuorojen valinnassa
Ensimmäinen virhe on vuoron varaaminen heti kiekkovuoron jälkeen ilman jäänhoitoa. Kiekkoharjoituksen jäljiltä jää on uurteinen, ja muodostelmassa yksi kompastuva luistelija voi kaataa koko rivin. Jäänhoitokoneen ajo ennen vuoroa kannattaa sopia hallin kanssa erikseen.
Toinen virhe on kaukalon mittojen tarkistamatta jättäminen ennen kilpailua. Jos harjoitushallin ja kisahallin jääpinnoissa on useamman metrin ero, ohjelma kannattaa käydä läpi vähintään yhden kerran täysikokoisella jäällä ennen kisaa.
Kolmas virhe on turvallisuuden aliarviointi nuorimmissa ryhmissä. Muodostelmassa luistelijat ovat lähellä toisiaan, ja kaatuessa terä voi osua viereiseen luistelijaan. Alle 12-vuotiaille ja aloittelijoille suositellaan kypärää etenkin harjoitusten alussa, ja kaatumisen ja jäältä nousemisen taidot pitää hallita ennen kuin aletaan harjoitella muodostelmia. Vakavissa tilanteissa, kuten murtumissa tai tajuttomuudessa, soitetaan heti hätänumeroon 112.
Jäähalli on erikoistunut nimenomaan jääurheiluun. Keilailun, biljardin, laskettelun, kuntosaliharjoittelun ja ratsastuksen vertailut kuuluvat omiin palveluihinsa, eikä niitä kannata sekoittaa jäätilojen valintaan.
UKK
Montako luistelijaa muodostelmaluistelujoukkueessa on?
Kilpailukokoonpanossa on junioreilla ja senioreilla 16 luistelijaa, ja lisäksi joukkueessa on yleensä 2-4 varaluistelijaa. Nuoremmissa sarjoissa kokoonpano voi olla pienempi.
Voiko muodostelmaluistelua harjoitella jakamalla jään toisen ryhmän kanssa?
Alkeisharjoittelussa kyllä, mutta kilpailuohjelman harjoittelu vaatii koko kaukalon. Jaettu jää lisää törmäysriskiä ja estää elementtien harjoittelun oikeassa koossa.
Paljonko muodostelmaluistelun jäävuoro maksaa luistelijaa kohden?
Koko jään tuntihinta on tyypillisesti 100-300 €, joten 18 luistelijan joukkueessa jokaisen osuus on noin 6-17 € tunnilta. Kauden jääkulut kilpailevassa joukkueessa ovat usein 1 000-1 500 € luistelijaa kohden.
Yhteenveto
Muodostelmaluistelu vaatii jäähallilta enemmän kuin moni muu jäälaji. Siihen tarvitaan täysikokoinen kaukalo, kaksi pukuhuonetta, oheisharjoittelutila ja toimiva äänentoisto. Kun vuoroja haetaan seuraavalle kaudelle, kannattaa pyytää koko jäätä mieluummin harvemmin kuin puolikasta useammin. Mittojen tarkistus ja jäänhoidon ajoitus ovat pieniä asioita, mutta niistä riippuu, toimiiko harjoittelu ja millaisessa kunnossa joukkue on kisapäivänä.